Vapauta Uhrit ry auttaa ihmiskaupan uhreja Kyproksella ja Suomessa. Lahjoitimme järjestölle 5 000€ ja haastattelimme järjestön johtajaa Pia Rendicia.
1. Mitä kuuluu Vapauta Uhri ry:n toimintaan?
Vapauta Uhrit ry:n päätoiminta on Kyproksella. Meillä on siellä Room of Hope-päiväkeskus, jossa autamme ihmiskaupasta selvinneitä naisia ja heidän lapsiaan. Päiväkeskuksessa tarjoamme naisille psykososiaalista tukea ja autamme heitä kuntoutumaan.
Suomessa toimintamme keskittyy puolestaan enemmän kouluttamiseen, tiedottamiseen ja konsultointiin.
2. Millaista toimintaa teillä on Kyproksella?
Kyproksen Room of Hope-päiväkekskuksella (roomofhopecyprus.com) yritämme kuntouttaa ihmiskaupasta selvinneitä naisia ja lapsia, ja tarjota heille sitä psyykkistä tukea, jota he tarvitsevat. Päiväkeskus kokoontuu 3 kertaa viikossa ja tarjoamme siellä päivittäistä ohjelmaa. Maanantaisin on “Mommy monday”, jossa opetellaan vanhemmuustaitoja, tiistaisin on esimerkiksi kreikan kielen tunteja ja keskiviikkoisin on “Celebration Wednesday”, missä on mm. naisten itsensä vetämää ohjelmaa.
Meillä on myös erilaisia projekteja, joiden kautta haluamme tarjota naisille kuntoutumista, tekemistä ja työtä. Meillä alkoi vuosi sitten keskuksella osittain Tallinnan yliopiston rahoittama Selena-projekti, joka työllistää kolmea naista. Keskuksen naiset ompelevat kestokuukautissiteitä ja Selena-projekti-järjestö myy niitä muun muassa Punaiselle ristille vietäväksi pakolaisleireille. Viime keväänä meillä oli myös tanssiprojekti, jonka tarkoitus oli voimauttaa naisia, vahvistaa heidän itsetuntoaan sekä lisätä luottamusta itseen ja toisiin.
3. Keräsitte viime vuonna rahaa uuteen pakettiauto-projektiin. Voisitko kertoa tästä vähän enemmän?
Projektin nimi on Destination Hope ja se lähti työntekijöidemme Roni ja Rebekka Zidbeckin ajatuksesta siitä, että meidän pitää viedä toivoa sinnekin, mistä ihmiset eivät pääse meidän luokse. Ostamalla pakettiauton emme ole enää logistisesti sidottuja yhteen paikkaan. Saimme mesenaatin kautta kerättyä reilu 4000 euroa pakettiautoon, joka remontoidaan.
Room of Hope toimii sitten siellä autossa, jolla voimme ajaa pakolaisleireille, vankiloihin ja turvataloihin ihmisten luokse viemään vaatteita ja ruokaa sekä toteuttamaan ohjelmaa, esimerkiksi tanssitunteja. Olen todella innoissani siitä, että se mitä tapahtuu nyt meidän tiloissamme anglikaanikirkolla, voi pian tapahtua myös vankiloissa ja pakolaisleireillä.
4. Millaisia tarinoita keskuksen naisilla on?
Suurin osa keskuksemme naisista on ollut töissä bordelleissa, osa yksityisissä asunnoissa. Kaikkia naisia yhdistää se, että heidät on houkuteltu Kyprokselle töihin hotelliin, ravintolaan tai siivoojiksi. Se mitä he todellisuudessa joutuvatkin tekemään on paljastunut vasta määränpäässä Kyproksella.
Siinä ne tarinat ehkä poikkeavat toisistaan, että millä tavalla nainen on vapautunut prostituutiosta. Osa on onnistunut karkaamaan, osa on vapautunut poliisiratsian kautta ja osaa on asiakas auttanut pois.
5. Millaiset jäljet seksiperäinen ihmiskauppa jättää uhreihin?
Ei siitä kukaan ikinä toivu täysin. Nämä naiset ovat psyykkisesti ihan hajalla: he eivät saa nukuttua, heillä on jatkuvia painajaisia ja he kärsivät dissosiaatiosta, masennuksesta, ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista. Jos joku mies koskee heihin, niin he kavahtavat.
Se, miten nainen toipuu riippuu siitä millaista hänen elämänsä on ollut ennen ihmiskauppaa. Jos nainen on ollut jo ennestään traumatisoitunut tai taustalla on ollut hyväksikäyttöä ja huonoja ihmissuhteita, niin toipuminen ihmiskaupasta on paljon pidempää verrattuna siihen jos on elänyt suhteellisen hyvän ja onnellisen lapsuuden ja nuoruuden tiettyyn pisteeseen asti. Tällöin naisella on psyykkisesti enemmän eväitä käsitellä sitä kipua. Toipuminen riippuu myös siitä mitä naiselle on tapahtunut sinä aikana kun hän on joutunut myymään seksiä – onko naisella ollut 10-20 asiakasta päivässä tai ehkä yksi asiakas, ja mitä ne asiakkaat ovat naiselle tehneet.
Moni ihmiskaupan uhri ajautuu vapautumisen jälkeen todella hyväksikäyttäviin suhteisiin. Heillä on vaikeuksia löytää tervettä suhdetta, jos ylipäätään koskaan edes kykenevät suhteeseen.
6. Miltä ihmiskauppa näyttää Suomessa?
Suomessa yleisin ihmiskaupan muoto on työperäinen ihmiskauppa ja sitä tunnistetaan kaikkein eniten hyvän työlainsäädännön ansiosta. Suomessa on myös paljon seksiperäistä ihmiskauppaa, mutta sitä on vaikeampi tunnistaa, koska se on niin piilossa.
Suomi on hyvin prostituutiomyönteinen maa ja mediassa kirjoitetaan paljon suomalaisista naisista, jotka vapaaehtoisesti myyvät seksiä. Mielestäni nämä tarinat vääristävät todellisuutta, koska lehtiin ei kirjoiteta niistä naisista, jotka pakotetaan prostituutioon. He ovat liian traumatisoituneita ja pelokkaita puhuakseen. Suurin osa prostituutiossa olevista naisista Suomessa on ulkomaalaisia – nigerialaisia, romanialaisia ja bulgarialaisia. Eivät he täällä vapaaehtoisesti ole, vaan joku ne sinne laittaa ja vetää rahat välistä. Eihän nigerialainen köyhä tyttö voisi mitenkään itse edes saada viisumia Suomeen. Vanajalinnan vankilanjohtaja kertoi, että pelkästään Hämeenlinnan kokoisessa kaupungissa pyöritetään joka kuukausi noin 40 naista, jotka sitten siirretään ja tilalle tuodaan uusia. Suomessa tapahtuu myös Suomen sisäistä ihmiskauppaa eli sellaista, jossa suomalainen parittaa suomalaista tyttöä tai naista.
7. Miksi ihmiskauppa kukoistaa Kyproksella ja koko Euroopassa?
Kypros on ihmiskaupalle strateginen paikka sen sijainnin takia. Turkin Pohjois-Kypros ei ole vielä EU-alueella, mutta kun astuu rajan yli Etelä-Kyprokselle onkin jo EU:ssa. Kyprokselle on myös helppo tulla Afrikasta.
EU-tasolla ihmiskauppa kukoistaa, koska Euroopassa on rahaa maksaa. Köyhistä maista tuodaan naisia sinne, missä miehillä on varaa maksaa seksistä. Ihmiskauppaa on myös siksi niin paljon, että lainsäädäntö Euroopassa vaihtelee niin paljon. Esimerkiksi Saksassa ja Sveitsissä bordellitoiminta on laillista ja siellä on aivan normaalia, että mies käy bordellissa. Ruotsi puolestaan on kokonaan kriminalisoinut seksin oston. Eli siinä tullaan eri maista ihan eri sfääreistä.
Ihmiskauppaa vastaan taisteleminen on pitkälti kiinni poliittisesta tahdosta. Saksassa prostituution laillistaminen on kasvattanut ihmiskauppaa räjähdysmäisesti. Siellä prostituoidut saavat hakea sosiaaliturvaa, mutta sitä ei ole hakenut ainutkaan ulkomaalainen vaan ainoastaan saksalaiset. Se kertoo mielestäni aika paljon siitä dynamiikasta, että ketkä tekee seksityötä pakosta ja ketkä vapaaehtoisesti.
Pia Rendic
Pia Rendic on Vapauta Uhri ry-järjestön perustaja ja toiminnanjohtaja. Hän on osa-aikainen ulkosuomalaispappi ja seksuaaliterapeutti. Pia Rendic on kirjoittanut mm. kirjat “Ihmiskaupan kasvot” ja “Pakotettu naimaan”. Rendicillä on viisi lasta ja hän asuu tällä hetkellä Sveitsissä.
Ihmiskauppa
Ihmiskaupalla tarkoitetaan toisen ihmisen hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa värväystä, kätkemistä tai vastaanottamista, johon liittyy uhkaamista, pakottamista, orjuuttamista tai harhaanjohtamista (YK). Ihmiskaupan uhreja arvioidaan olevan noin 25 miljoonaa. Ihmiskaupan yleisin muoto on seksiperäinen ihmiskauppa. Muita ihmiskaupan muotoja ovat mm. työperäinen ihmiskauppa ja pakkoavioliitot.
Euroopassa ihmiskaupan uhreista 62% on seksiperäisen ihmiskaupan uhreja. Uhriksi joutuneen naisen elinikä on keskimäärin 7 vuotta kaupatuksi tulemisen jälkeen.
Lue lisää Vapauta Uhri ry-järjestöstä täältä: Vapauta Uhri – Vapauta itsesi